Papan kirja.

Käsikirjoitus, joka odotti 50 vuotta

Isoisäni oli sotainvalidi, joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Laatokan rannalla, Salmin pitäjän Mansilan kylässä, rajaseudulla, joka menetettiin sodassa. Hän koki talvisodan, aseveljiensä kuoleman ja evakkoon joutumisen sekä rakensi sen jälkeen uuden elämän Suomessa. Hän kirjoitti alkuperäistä kertomustaan vuosina 1955–1977. Vuonna 1975 hän lähetti noin 400-sivuisen käsikirjoituksen luettavaksi Akateemiseen Kustannusliikkeeseen Helsinkiin. Saatuaan palautetta hän kirjoitti teoksen uudelleen, ja vuonna 1977 valmistui tiiviimpi, 228-sivuinen konekirjoitettu versio tuleville sukupolville säilytettäväksi. Käsikirjoitus lähetettiin myöhemmin myös Tampereen yliopiston Kansanperinteen laitokselle. Työtä pidettiin arvokkaana, mutta julkaisemiseen ei löytynyt määrärahaa. Niin käsikirjoitus jäi odottamaan lähes 50 vuodeksi.

Tekoälyn aikakausi avasi lukon

Vuonna 2026 tartuin haasteeseen uudestaan, nyt tekoälyn kanssa. 228 sivua konekirjoitettua tekstiä skannattiin — alkuperäisiä skannauksia ei koskaan muokata, ne säilyvät sellaisenaan lähteenä koko projektin ajan. Tekstintunnistus tehtiin tekoälyllä, ja osa aineistosta ajettiin myös toisella tekoälyllä ristiin, jotta vanhan kirjoituskoneen epäselvät kohdat saatiin varmistettua kahdesta lähteestä.

Toimitus säilyttäen, ei siloitellen

Raakatekstistä tehtiin lukukelpoinen versio, mutta mukaan rakennettiin tarkastuspiste: automaattinen sanamäärävertailu varmisti, ettei toimitus kadottanut asiasisältöä. Kun ensimmäinen tekoälyajo osoittautui liian voimakkaaksi — jopa 50–70 % sisällöstä oli kadonnut yhdessä vaiheessa — tehtiin korjauskierros ja palautettiin puuttuvat nimet, päivämäärät ja tapahtumat. Sota-ajan karkeaa kieltä ei siistitty pois, koska se on osa todistusarvoa. Isoisän oma minämuoto ja puhetapa säilytettiin läpi koko kirjan.

Puheeksi ja äänikirjaksi

Rakennettiin tekoälyn avulla sovellus, joka muuttaa toimitetun tekstin puheeksi luku kerrallaan ja tuottaa siitä MP3-tiedostot. Lopputuloksena syntyi kuunneltava äänikirja, joten 50 vuotta arkistossa maanneet muistot ovat ensimmäistä kertaa kuunneltavassa muodossa. Samasta lähdeaineistosta tuotettiin tekoälyllä myös helppolukuinen versio. Tekoälyllä generoitiin tapahtumista kuvituskuvia, joista yksi on tässä esillä.

Nyt: kohti julkaisua

Digitointi on valmis, ja äänikirja on tehty tekstistä puheeksi muuntavalla tekoälyllä suvun kesken kuunneltavaan muotoon. Papan tavoitteena ja haaveena on ollut saada tarinansa julkaistua. Nyt kun kirjoitus on digitoitu, olemme lähestyneet kustantajia uudelleen ja kysyneet, kiinnostaisiko heitä tämä kulttuurihistoriallinen kertomus nykypäivänä.

Sama ydin yrityksissä

Tämä on pienoismalli isommasta ilmiöstä: lähes jokaisella pitkään toimineella yrityksellä on arkisto täynnä samaa raaka-ainetta — vanhoja käyttöohjeita, huoltopöytäkirjoja tai koulutusmateriaaleja, joita kukaan ei ole ehtinyt jalostaa käytettävään muotoon. Tein käytännössä saman asian eräälle konevalmistajalle: monimutkaisten koneiden käyttöohjeet, huolto-ohjeet ja vikadiagnostiikka syötettiin tekoälychatille, joka vastaa asiakkaiden kysymyksiin millä kielellä tahansa. Papan kirja ja tuo projekti ovat sama tekninen ydin kahdessa eri puvussa: toisessa pelastetaan perheen historia, toisessa yrityksen hiljainen tieto.

Oma roolini

Suunnittelin ja toteutin koko putken: skannauksesta ja tekstintunnistuksesta sisällön säilymisen varmistavaan toimitukseen, puheeksi muuttamiseen ja lopputuotteiden kokoamiseen. Tekoäly generoi talvisotakertomuksesta myös kuvituskuvan. Työ tehtiin kahden tekoälyavustajan, Clauden ja Codexin, yhteistyönä.

Työkalut

• Gemini
• Cloud TTS
• Claude Code
• Codex